Kävimme tänään vanhan tutun kanssa kahvilla. Olen tuntenut tämän miehen useita vuosia ja hän on pyytänyt minua treffeille. En ole kuitenkaan varsinaisille treffeille lupautunut, vaan sanonut aina että tavataan kavereina. Monella tapaa meillä synkkaa tosi hyvin, ymmärrämme toisiamme ja olemme molemmat melko rauhallisia ihmisiä. Kiinnostuksen kohteemme ovat osittain samoja. Olemme opiskelleet samaa alaa ja esimerkiksi poikaan verrattuna keskustelut ovat antoisampia. En kuitenkaan pidä tätä miestä seksuaalisesti viehättävänä eikä hän vedä minua puoleensa. Pojalla oli sentään ihana kroppa ja hän oli hyvä sängyssä. Tiedän, että jos pitäisin miestä siinä mielessä viehättävänä alkaisimme seurustelemaan ja on hyvin mahdollista että vuoden päästä olisimme naimisissa. Onkohan minulla joku kolmenkympinkriisi, kun mietin nyt että voisinkohan ihastua mieheen siinä mielessä, jos viettäisin enemmän aikaa hänen kanssaan. Mies nimittäin lähetti tapaamisen jälkeen tekstarin, että oli kiva tavata ja toivoi että voisimme nähdä pian uudelleen...
Tänään oli hyvä päivä koska:
- Sain puhua eräästä vaikeasta asiasta ihmisen kanssa, joka on kokenut saman ja ymmärtää mistä puhun.
- Autoin toista ihmistä kuuntelemalla hänen huoliaan
- Työasiat edistyivät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti