Vitkuttelija

Siis saan kyllä syyttää itseäni jos olen ikuisesti vanhapiika. ;D Näin pari kuukautta sitten kiinnostavan treffi-ilmoituksen eräällä foorumilla ja ajattelin että pitäisi kirjoittaa tälle tyypille. Tiedän jo tähän ikään mennessä, että on todella pieni mahdollisuus löytää baarista kunnon miestä. Enkä sitä paitsi edes käy baareissa kovin usein. En ole ikinä vastannut nettideitti-ilmoitukseen, saati sitten jättänyt itse ilmoitusta. Ajatus siitä, että lähettäisin kuvani tai tapaisin tuntemattoman ihmisen siinä tarkoituksessa tuntuu ahdistavalta. Mielestäni kirjoitustyylin, koulutuksen tai harrastusten perusteella ei voi päätellä ihmisestä kovinkaan paljoa.

Nyt kuitenkin jokin kiinnitti huomioni tässä ilmoituksessa. Kirjoitinkin vastauksen, mutta en ollut tyytyväinen siihen. Olen keksinyt kaikenlaisia tekosyitä vastauksen lähettämiseen. Työni vaatii tällä hetkellä liikaa ja elämäntilanne on muutenkin huono suhteen aloittamiseen. Totuus on se, että pelkään. Sitä, että hän ei pidä ulkonäöstäni. Sitä, että minä en pidä hänen ulkonäöstään (olisi kauheaa, jos hän lähettäisi kuvansa ja sen jälkeen joutuisin ilmoittamaan että ei kiitos). Sitä, että näen turhaa vaivaa ja rakennan odotuksia ja sitten hän ei olekaan minun tyyppiäni (tai minä hänen tyyppiään). Alitajuisesti pelkään kuitenkin eniten sitä, että siitä tulisikin jotain. Rakastuminen on pelottavaa, koska rakkaus voidaan ottaa pois milloin vain. Parisuhteessa pitää myös luottaa toiseen ja sekin on minulle vaikeaa (syytän lapsuuttani ;). Plääh, analysoin asioita liikaa. Kaikkea (melkein) pitää kokeilla kerran, joten täytyy yrittää rohkaistua ja lähettää se vastaus.   

Silmäniloa salilla

Jee, eräs salillani treenaavista suosikkipojistani on palannut salille treenaamaan. En meinannut pysyä housuissani, kun tämä ihanuus asteli sisään saliin. Hän ei ole suinkaan mikään nätti poika, vaan aika karskin näköinen. Veikkaisin, että hän on joko nyrkkeilijä tai kamppailija. Melko pienestä koostaan huolimatta tämä kundi treenaa todella isoilla painoilla. Harmi, etten tällä kertaa pystynyt täysipainoisesti (huomaamatta)kuolaamaan häntä, tietenkin vilkuilin silloin tällöin peilin kautta. Huomasin muutaman kerran, että hän katseli minua, en kuitenkaan vahingossakaan katsonut takaisin. Tyypillistä. Olen muuten törmännyt tähän kundiin pari kertaa yöelämässä, mutta en kyllä ikinä uskaltaisi mennä puhumaan hänelle. Sen verran pelottavan oloinen tapaus. Murahtaisi varmaan vastaukseksi jotain tyhmää ja kävelisi pois. Täytyy myöntää, että olen nähnyt tuhmia päiväunia tästä kundista. Nyt on taas ihan eri fiilis mennä salille, kun komistuskin voi olla siellä pumppaamassa rautaa.

Juhannuksen suunnittelua

Nyt pitäisi päättää mitä teen juhannuksena. Periaatteessa vaihtoehtoja on kolme:

1. Lähden kaverin kanssa festareille. Ollaan oltu pari kertaa ja tosi hauskaa on ollut. Tosin se, että on hauskaa edellyttää että juodaan paljon viinaa ja pidetään kivaa nuorten poikien kanssa. Sen jälkeen on monta päivää kestävä krapula ja rahaa menisi majoitusasioiden vuoksi tänä vuonna paljon. Lisäksi ei nyt ole yhtään sellainen olo, että jaksaisin sellaista menoa. Sitäpaitsi, juhannuksena sataa aina, mikä saattaa latistaa hieman tunnelmaa.

2. Pariskuntajuhannus mökillä. Joo, en ole lähdössä. Ei siitä sen enempää.

3. Voisin lähteä perheen kesämökille. Olisi erittäin tervehenkinen juhannus, paitsi että liian mässäilyn vaara on olemassa. Plussana se, että voisin juosta pururadalla ja viettää aikaa perheen kanssa. Miinuksena se, että alkaa tylsistyttää ja tekeekin mieli olla festareilla sekoilemassa. 

Tosi vaikea päättää..luulen kuitenkin että festarit jäävät väliin tänä vuonna.

Fudista...

Tänään täytyy yrittää ehtiä television ääreen kun Cristiano Ronaldo on ensimmäistä kertaa kentällä MM-turnauksessa. Katselen siis silloin tällöin jalkapalloa, pääasiassa niiden miesten takia. ;D Jalkapallo on jääkiekkoon verrattuna jotenkin hienostuneempaa ja tyylikkäämpää. Lätkänpelaajat ovat sellaisia parrakkaita pitkätukkaisia öykkäreitä, jotka hakkaavat toisiaan nyrkeillä siellä kaukalossaan. Eihän Ronaldo ainakaan lehtijuttujen perusteella mikään järjen jättiläinen ole ja ne pinkit shortsit olivat aika turn-off (tarkemmin ajatellen kaikki kuvat mitä olen Ronaldosta nähnyt kentän ulkopuolella, paitsi alla oleva Armanin mainoskuva), mutta kyllä hän on aikamoinen ilo silmälle siellä kentällä kikkaillessaan. Portugali jatkoon!!

kuva täältä

Kaikki tahtoo auringon

Rakastan näitä Jukka Pojan ensi viikolla julkaistavan "Kylmästä lämpimään"-levyn biisejä. Näin Jukka Pojan ensimmäistä kertaa livenä viime kesänä eräillä kaupunkifestareilla. Valitettavasti olin liian humalassa, että olisin saanut kaiken irti keikasta mutta mieleen jäi mahtava tunnelma ja ihana musiikki. Pakko huomauttaa tässä välissä, että vaikka juon muutaman kerran vuodessa todella reippaasti en harrasta joka viikonloppuista juomista tai mitään terassitissuttelua. :D Sellainen haittaa turhan paljon urheilua ja muutakin elämää. Joka tapauksessa: Haluan ehdottomasti nähdä Jukka Pojan livenä tänä kesänä! No niin, nyt tämä on kirjattu ylös, joten sillä on paremmat mahdollisuudet toteutua. Otsikko ja alla oleva lainaus ovat "Katkera totuus"-biisistä:

"..itse oon vastuullinen, omasta onnestani, nyt ja tässä.."

Erilaiset elämät

Käväisin tänään kaverin synttäreillä eräällä omakotialueella kaukana keskustasta. En jaksanut olla paria tuntia kauempaa, sillä en halunnut juoda yhtä kuohuviinilasillista enempää, pihalla oli todella kylmä istua ja puheenaiheet olivat aika kaukana omista mielenkiinnon kohteista. Keskustelu pyöri lasten, aviomiesten ja omakotitalojen ympärillä. En oikeastaan tuntenut juhlista muita kuin juhlakalun, joten oli aika nihkeätä yrittää viihtyä tuollaisessa tilanteessa. Tiesin tämän etukäteen, mutta kävin paikalla lähinnä kohteliaisuussyistä ja viemässä lahjan. Nauratti, kun he puhuivat siitä miten keskustelunaiheet ovat muuttuneet siitä mitä ne olivat esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Vielä parikymppisinä heillä oli puheenaiheena biletys ja miehet, nykyään lapset. Omassa kaveripiirissäni nuo ensin mainitut ovat vielä ihan validi puheenaihe. Luojan kiitos. Emäntäperheen koira on kyllä todella raivostuttava tapaus. Todella rauhaton, käy kinuamassa ruokaa ja haukkuu jotain näkymätöntä koko ajan. Koiraa pitää koko ajan tarkkailla ja komentaa. Siinä olisi kyllä "maaseudun" rauha kaukana, kun sattuisi naapuriin tuollainen tapaus. No, huomenna sitten hyvillä mielin treenaamaan kun tänään pystyin kieltäytymään boolista. :)

Kiireistä mutta onnellista

Onpas ollut kiirettä! Olen tehnyt töitä, urheillut ja nauttinut vähän jo kesästäkin. Ja suurimman osan ajasta olen ollut todella onnellinen. Ei, en ole löytänyt miestä, mutta jotenkin senkin asian osalta on tunne että se mulle tarkoitettu mies on ihan kulman takana. Tosi hassu juttu.

Onnellisuutta ovat tuoneet:

• hyvät hetket ystävien ja perheen kanssa
• kun huomaan että edellä mainitut ymmärtävät minua ja välittävät minusta ja minä heistä
• urheilusta tuleva hyvänolon tunne ja kiristyvä kroppa
• aurinko ja lämmin sää

Asioita, jotka eivät tee onnelliseksi:

• humalahakuinen juominen (ainakaan kovin usein ;)
• "lihatiski"-tyyppisissä baareissa käyminen (jouduin viimeksi sanomaan suorat sanat eräälle limanuljaskalle)
• epäaidot ja negatiiviset ihmiset

Jos vaikka jaksaisi kirjoitella tänne hieman useammin nyt kun salasanatkin on taas muistissa. :)