Vappu, jee!

Miksi kaikki valmistelut jää aina viime tippaan. Etsin eilen monta tuntia jotain päälle pantavaa vapuksi, mutta en löytänyt mitään. Eli pitää kaivaa kaapista jotain hyväksi havaittua vaatetusta. Onneksi pääsen kohta ulkomaille shoppailemaan, Suomessa on huonot valikoimat ja kalliit hinnat.

Olen menossa kaverille vapuksi ja pitäisi vielä pakata tavarat. Asumme noin puolen tunnin matkan päässä toisistamme ja suunnilleen yhtä kaukana keskustasta. Mutta näin voimme kätevästi vetää Fintelligensin sanoin "etkot, juhlat ja jatkot päälle" x 2. Huhhuh, lauantaina voisi yrittää ottaa hieman rauhallisemmin, niin sunnuntaina jaksaisi tehdä vielä vähän töitä. Tosin itseni ja ystäväni tuntien lauantai tulee olemaan kaikkea muuta kuin rauhallinen. Toivottavasti vapusta tulee kaikin puolin aurinkoinen, sään ja fiiliksen osalta. Eiköhän se tästä lähde nousuun, vaikka nyt ei ole vielä mikään bilefiilis jostain syystä. Ehkä tekemättömät työt stressaavat.

Turvonnut olo

Joku aika sitten lopetin e-pillerien syömisen koska minusta tuntui, että ne lihottavat ja turvottavat. Päätin kuitenkin aloittaa ne uudelleen, sillä pääasiallisen tehtävänsä lisäksi pillereiden syömisestä on myös muuta hyötyä. PMS-oireita ei oikeastaan ole, se-aika-kuukaudesta on nopeammin ja kivuttomammin ohi, rinnat ovat isommat, iho parempi ja mieliala kaikin puolin tasaisempi. Nyt tuntuu taas siltä, että teen mitä tahansa olo on turvonnut, vyötäröllä on löysää ja reisissä selluliittia. Toivottavasti tilanne tasaantuu kuitenkin pian. 

En ole ikinä laihduttanut, mutta pari kertaa olen tarkistellut ruokavaliota kalorilaskuri.fi-palvelun avulla. Mielestäni 15 päivän pituinen ajanjakso (maksaa 1,90e tekstiviestillä) on juuri sopiva aika siihen, että näkee mitä voi syödä jos haluaa pysyä nykyisessä painossa tai tiputtaa painoa. Omia huomioitani on, että varsinkaan jos ei harrasta liikuntaa, ei voi syödä mitään ylimääräisiä herkkuja ellei halua lihoa tai karsia muita syömisiä. Itse haluan syödä kunnon aamiaisen, lounaan ja illallisen sekä muutaman välipalan, jolloin sallittua kalorimäärää ei voi käyttää herkkuihin.

En pysty keskittymään jos en ole syönyt tarpeeksi, kaupasta tulee ostettua kaikkea tarpeetonta ja urheilukaan ei suju. Liikkumalla voi hankkia lisää sallittuja kaloreita eli palvelu motivoi myös harrastamaan liikuntaa. Itse yritän kyllä pysytellä pääosin erossa herkuista tämän jakson ajan (vappu on tietenkin asia erikseen). Palvelusta näkee myös syökö suositusten mukaan kuituja ja kasviksia ja minkälainen hiilareiden, proteiinien ja rasvan jakauma on. Uskoisin, että monilla laihdutus kaatuu siihen että noudatetaan jotain älytöntä ihmedieettiä, joka vaan sotkee aineenvaihdunnan. Tai sitten yritetään kituuttaa liian vähällä ruoalla, mikä sitten kostautuu ahmimisella.   

Päivän ilonaiheita:

• Eka juoksulenkki pitkästä aikaa (tuskaa)
• Ostin ihanat uudet aurinkolasit
• Nautin kauneudenhoitopalveluista

Kevätaurinkoa

Olin eilen kaverin luona ja erehdyin stalkkaamaan poikaa facebookista. Tai siis lopulta se olikin hyvä juttu koska paljastui, että poika onkin ilmeisesti melko kiireinen naisrintamalla eikä suinkaan niiden asioiden parissa mitä olin kuvitellut. :D Hassua miten asiat kääntyvät päälaelleen. Ensin en ollut kovinkaan kiinnostunut pojasta. Sitten kun hänestä ei kuulunut, minua alkoikin kiinnostaa. Ja kun minulle selvisi, mitä hän puuhailee olin ärsyyntynyt. Poika selitteli minulle älyttömimpiä juttuja, mitä olen koskaan miehen suusta kuullut. Ehkä hän on tottunut hurmaamaan ikäisiään tyttöjä sokerisilla puheilla ja antamalla itsestään kiltin kuvan, mutta minun kohdallani sellainen oli täysin tarpeetonta. En ollut suinkaan ärsyyntynyt siitä mitä hän puuhailee, vaan siitä että hän taitaakin olla aikamoinen paskanpuhuja. On aina ikävä huomata, että joku ei olekaan sitä mitä on luullut.

No, poistin tietenkin hänen numeronsa ja kaikki "puss&kram"-tyyppiset viestit puhelimestani. Sitten otin yhden vodka-snapsin ja -drinksun siihen päälle ja lähdimme kaverin kanssa baariin. Kaverini ei voinut juoda mitään, mutta ymmärsi kyllä hyvin että minulle maistui. Tarkoitushan oli kyllä olla ihan ilman alkoholia vappuun asti. Seuraamme liittyi muita ihmisiä ja menimme vielä toiseen baariin tanssimaan. Kuuntelin myös ystävieni vuodatusta omista parisuhteistaan ja olin hieman tyytyväisempi omaan tilanteeseeni, vaikka tietenkin pahoillani heidän puolestaan. Monet ihmiset tyytyvät huonoon suhteeseen, koska eivät halua tai uskalla olla yksin. Täytyy sanoa, että tuo extempore-känni poisti kaiken turhan stressin ja ahdistuksen ja tänään olen ollut todella hyvällä tuulella. Ei minkäänlaista krapula-morkkista, ja vaikka en yleensä urheile krapulassa niin kävin aamupäivällä salilla tekemässä ihan hyvän treenin. (EDIT: Jos tänne eksyy nuorempia lukijoita niin en todellakaan kannusta ketään juomaan alkoholia. Humalahakuinen juominen aiheuttaa 99 kertaa sadasta vain ongelmia ja krapulan! ;) Ja on lisäksi epäterveellistä.)

Ensi viikolla aion panostaa urheilun lisäksi täysillä töihin. Vapusta tulee ihan superhauska, ei millään jaksaisi odottaa.

Tänään oli hyvä päivä koska:

• Turha stressi hävisi ja asiat asettuivat taas perspektiiviinsä
• Huomasin, että olen tällä viikolla urheillut kuutena päivänä
• Olin kiitollinen ystävistäni

No niin..

Treffit miehen kanssa suoritettu. Olipas kiusallista. Toinen katsoo ihailevasti ja sanoo flirttailevia kommentteja ja minä yritän pysyä kaverilinjalla. Tavallaan haluaisin tykätä hänestä sillä tavalla, mutta en vaan pysty siihen. Ehkä minua häiritsee myös se, että tunnemme toisemme tietyistä kuvioista, joihin en enää tunne kuuluvani. Se aika elämästäni ei ollut mitenkään erityisen onnellista (ainakaan jälkikäteen ajateltuna), joten tuntuu että hänen kanssaan palaan taaksepäin sen sijaan että menisin eteenpäin. Sitäpaitsi mies elää edelleen siinä stressaavassa maailmassa ja hänen seurassaan joudun kuuntelemaan niitä samoja juttuja joista halusin eroon. Tuskin mies enää ainakaan kovin aktiivisesti ottaa yhteyttä, kai hänkin huomasi että olen hieman vaivaantunut. Mies pyysi laskun ja minä huikkasin tarjoilijan perään "erikseen", sillä en halunnut että hän maksaa ateriaani. Mies ei kommentoinut asiaa mitenkään, mutta oli varmasti ajatellut tarjoavansa. Kun erosimme mies halusi vielä halata. Onneksi ei sentään lähettänyt viestiä perään.

Mietin, että ajatteleekohan poika minusta samalla tavalla: "Onneksi ei ole kuulunut mitään..". Toisaalta poika oli itse todella innokas ja voi olla hän että piti minua kylmänä ja viestejäni vittuiluna. Miten voi kolmekymppisen elämä olla tällaista. Kuulostan ihan joltain teinitytöltä. No, kohta on vappu ja eiköhän silloin saada miesasiat vielä enemmän sekaisin. Katselen sivusilmällä Marley&Me-elokuvaa, jonka vuokrasin koska en viitsinyt ostaa pelkkiä irtokarkkeja. En muista milloin olisin syönyt näin paljon karkkia. Varmaan ne e-pillerit ovat saaneet karkinhimon kasvamaan.

Ahdistaa..

Huomenna olisi sitten treffit miehen kanssa. En ole asiasta innoissani ja vastailin viesteihinkin viiveellä. Miksi menin sanomaan, että voimme tavata toisen kerran samalla viikolla? Kivahan häntä on tavata, mutta ei muuten kuin kaverina. Ja nyt hän varmaan taas olettaa jotain kun sanoin että voimme tavata uudelleen. Olen aikoinani kieltäytynyt treffikutsuista useamman kerran eli luulisi että hän ymmärtäisi että en ole kiinnostunut. Kai se pitää siis vielä kerran sanoa. Ikävää, sillä hän on hyvä mies ja ansaitsisi löytää jonkun kivan naisen itselleen. Minä en vaan valitettavasti voi olla se nainen, kun en voi edes kuvitella suutelevani häntä, saati sitten mitään muutakaan.

Hmmm...

Kävimme tänään vanhan tutun kanssa kahvilla. Olen tuntenut tämän miehen useita vuosia ja hän on pyytänyt minua treffeille. En ole kuitenkaan varsinaisille treffeille lupautunut, vaan sanonut aina että tavataan kavereina. Monella tapaa meillä synkkaa tosi hyvin, ymmärrämme toisiamme ja olemme molemmat melko rauhallisia ihmisiä. Kiinnostuksen kohteemme ovat osittain samoja. Olemme opiskelleet samaa alaa ja esimerkiksi poikaan verrattuna keskustelut ovat antoisampia. En kuitenkaan pidä tätä miestä seksuaalisesti viehättävänä eikä hän vedä minua puoleensa. Pojalla oli sentään ihana kroppa ja hän oli hyvä sängyssä. Tiedän, että jos pitäisin miestä siinä mielessä viehättävänä alkaisimme seurustelemaan ja on hyvin mahdollista että vuoden päästä olisimme naimisissa. Onkohan minulla joku kolmenkympinkriisi, kun mietin nyt että voisinkohan ihastua mieheen siinä mielessä, jos viettäisin enemmän aikaa hänen kanssaan. Mies nimittäin lähetti tapaamisen jälkeen tekstarin, että oli kiva tavata ja toivoi että voisimme nähdä pian uudelleen...

Tänään oli hyvä päivä koska:

• Sain puhua eräästä vaikeasta asiasta ihmisen kanssa, joka on kokenut saman ja ymmärtää mistä puhun.
• Autoin toista ihmistä kuuntelemalla hänen huoliaan
• Työasiat edistyivät

Better..

Kyllähän se olo parani huomattavasti kun kävin pumpissa hikoilemassa! En ymmärrä miten ihmiset, jotka eivät harrasta urheilua purkavat stressiä tai ahdistusta. En saa samanlaista hyvänolontunnetta mistään muusta kuin urheilusta. Hieman kyllä vielä harmittaa se, että poika vaan hävisi niin sanotusti kuin tuhka tuuleen (ilmaisu sopii hyvin myös tähän Islannin tulivuorenpurkauksen aiheuttamaan tilanteeseen). Ehkä hän on sitten vain niin ylitsepääsemättömän kiireinen, että ei jaksa edes viestiä laittaa. En halua kuitenkaan häiritä ja kysellä itse missä mättää. Enkä toisaalta halua kuulla sitä että "..nyt on huono aika/exä palasi yllättäen kuvioihin/ei muuten vaan kiinnosta..".

Tänään oli hyvä päivä koska:

• palasin salille flunssan aiheuttaman tauon jälkeen
• kaveri pyysi kahville

Sadsadsad...

Tapasin pari viikkoa sitten baarissa ihanan pojan. Kutsun häntä pojaksi, vaikka ikänsä ja monen muunkin seikan perusteella hän on jo kyllä mies. Poika lähestyi ensin minua, mutta en lämmennyt hänelle ollenkaan. Kestää aina hetken aikaa ennenkuin ymmärrän kiinnostua kivoista miehistä. No, lopulta tilanne eteni siihen, että minä yritinkin lämmitellä häntä. Päädyimme viettämään loppuillan ja -yön yhdessä ja hän vaikutti olevan kaiken perusteella todella suloinen ja hyväsydäminen ihminen. Vaihdoimme numeroita ja tapasimmekin viime viikolla uudelleen, vaikka hänellä onkin tilapäisesti todella kiireinen elämänvaihe meneillään. Tapaamisen jälkeenkin hellyyttäviä puheluita ja viestejä sateli.

Tällä viikolla hänestä ei sitten olekaan oikein kuulunut mitään. Alkuviikosta vastasi viestiini ja sanoi, ettei ehdi tapaamaan kiireidensä vuoksi. Eilen laitoin viestiä ja kyselin, että miten menee ja hän kyllä vastasi muutaman tunnin päästä että kiirettä aiheuttava asia on loppusuoralla ja kyseli kuulumisiani. Viesti oli ystävällinen, mutta ei sellainen mitä olin häneltä alkuvaiheessa saanut. Laitoin sitten osittain vitsinä, että en usko että suunnittelemistamme treffeistä tulee mitään (hymiö perään) ja kerroin että oma viikkoni on ollut todella huono. Tähän viestiin ei koskaan tullut mitään vastausta. En tiedä mitä ajatella, koska poika vaikuttaa kivalta tyypiltä eikä miltään pelimieheltä. Paras varmaan antaa asian olla. Harmittaa, koska olisin mielelläni tapaillut häntä. Tiedän, että mitään vakavaa suhdetta tästä olisi tuskin syntynyt, sen verran erilaisia olemme. Hän on minua nuorempi, selvästi vähemmän kouluja käynyt eikä varmaankaan pohdiskele asioita kovin syvällisesti. Toisaalta hän oli todella avoin ja vilpitön, puhelias, hauskaa seuraa ja vielä hyväkroppainenkin.

Naurattaa kyllä hieman minkälaisen ahdistuksen olen itselleni tästä asiasta kehittänyt. Osittain ahdistus ja huonotuulisuus johtuu siitä, että aloitin syömään lyhyen tauon jälkeen taas e-pillereitä ja se sekoittaa hetkeksi mielialaa. Flunssan vuoksi en ole myöskään harrastanut liikuntaa ja liikkumattomuus saa minut todella huonolle tuulelle. Täytyy toivoa, että ensi viikolla mieli on taas korkeammalla.

Tänään ei ole hyvä päivä.